Halikossa on monia suojeltuja lehtoalueita. Viurilanlahteen rajoittuva Vaisakon
luonnonsuojelualue Halikonlahden länsirannalla, muodostuu seudulle tyypillisistä vaihtelevista
kalliomäillä kasvavista metsistä ja niiden välisistä lehtoalueista. Alueen jalopuumetsiköt ja
suuret tammet ovat ainutlaatuisia ja siellä tavataan monia harvinaisia sieni- ja jäkälälajeja.
Myös Vaisakon tammilehto opastettuine luontopolkuineen on mitä mainioin retkikohde.
Vaisakkoon pääset ns. vanhaa ykköstietä
Salon suunnalta tultaessa vas. "Angelniemi"- vas."Lehtiniemi" - vas."Vaisakko". Jos olet matkalla autolla, jätä auto tämän
risteyksen kohdalle vastapäätä vas."Vaisakko" -viittaa olevalle "pysäköintipaikalle".
Pysäköintipaikalta on puolentoista kilometrin kävelymatka suojelualueen rajalle. Vaisakossa polku kiertää lehtojen ja entisen torpan
pihapiirin kautta. Varustaudu kunnon jalkineilla. Muista että Vaisakossa saa kulkea vain jalan liikkuen. Älä tallaa
kasveja, tutki luontoa polulta, älä poimi kasveja tai sieniä. Kiikari ja kamera on hyvä ottaa mukaan!
Lisää tietoa Vaisakosta kuvien alapuolella...
Tästä alkaa retkemme!
Kävelemme metsän reunaa kohti Vaisakon luonnonsuojelualuetta.
Vaisakkoon tallustaessa ohittaa tämänkin paikan. Tätä kutsutaan metsänhoitotyöksi !
Polku Vaisakkoon.
Ja Vuorentaan linnan ohitse.
Alueelle saavuttaessa kannattaa lukea opastaulu.
Kauniina kevätaamuna...
Pitkospuitakin löytyy..
Kurjenkello.
Vaisakossa on kukkia joka käteen.
Halikonlahti.
Salmen toisella puolella Salon Vuohensaari.
Luontopolku kiertää myös Halikonlahden rannalle.
Rinteet täynnä valkovuokkoja.
Upeat puurivistöt.
Rantaniitty.
On tainnut kaatua puu polun päälle - joskus.
Kuin matto.
Vaisakossa on ollut torppariasutusta ainakin 1700-luvulta lähtien. Vaisakko kuului aluksi
Wiurilan ja vuodesta 1926 lähtien Vuorentaan kartanolle. "Rantakulmalla", kuten näitä rantoja
1900-luvun alussa kutsuttiin, oli myös Nokkalan, Rikmanin ja Leppälän torpat.
Vaisakko oli viimeinen torppa, josta tehtiin taksvärkkipäiviä kartanoon. Torpan viimeisillä
asukkailla oli kaksi lehmää, lampaita, sikoja ja kanoja sekä oma riihi ja navetta. Vaisakon
torppa säilyi asuttuna vuoteen 1959 asti. Nykyisin torpan paikka näkyy hirsiraunioina
rantaniityn pohjoislaidalla
Jalot lehtipuut, tammi, saarni, vaahtera ja metsälehmus ovat näyttävimpiä ja arvokkaimpia
Vaisakon puulajeista. Ne tuovat monimuotoisuutta suomalaiseen havumetsäluontoon.
Vaisakon mahtavimpia puita ovat suuret tammet. Vanhat jalopuut tarjoavat kasvupaikkoja
lukuisille sienille, itiökasveille ja selkärangattomille eläimille.
Metsälehmus, niinipuu, on Vaisakon runsaslukuisin jalopuu. Vaisakon lehmusmetsikköjen kaltaiset
esiintymät ovat hyvin harvinaisia. Ne ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä uhanalaisille
hyönteisille ja sienille.
Vaisakossa kasvaa Salon seudun lähes ainoa luontainen vaahteraesiintymä.
Saarni on lounaissaariston parhaiden kasvupaikkojen puulaji ja sisämaassa luontaisena hyvin
harvinainen. Vaisakon saarnet ovat istutettuja.
Vaisakon luonnonsuojelualue siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen hallintaan vuoden 2003 alusta.
Lähde: Viestintätoimisto Katajakammari ja Metsäntutkimuslaitos, Solbölen tutkimusalue, 2000
