Arkisto 3

Arkisto, sivu 3

Lyhyitä ja pidempiä kuvasarjoja eri vuosikymmeniltä.
- Kesäjuhlat Kihisten mäessä
- Kolme wanhaa kuvaa
Heikki Laine on lainannut nämä kuvat kokoelmastaan
- Putola
Putolan suunnalta 1960-luvulla otettu kuva kirkon suuntaan, maisema on muuttunut.
- Silta yli Halikonjoen
Nykyisen museosillan viereen valmistui 1983 uusi silta, jonka rakennustyöstä kuvasarja.
- Maa vyöryi Halikonjokeen
Kuvia vuonna 1987 tapahtuneesta maanvyörymästä
- Pitkäoja
Kylä keskellä Halikkoa
- Muutama kuva yläilmasta
Kuvat -60, -70 ja -80 -luvuilta

Arkisto, sivu 6

- Kuvia eri puolilta Halikkoa
- Muutama wanha kuva Angelniemeltä

Arkisto, sivu 7

- Kuvia Perniöstä

Katso myös nämä sivut:

Arkisto, sivu 1

- Junaonnettomuus Halikossa
- Raivaajapatsaan paljastus
- Laululava
- Tulviva Salonjoki
- Sahan krotti
- Marjaanan kivi
- Rautatie Salo - Turku
- Armfeltin patsas
- Vaskiolta!
- Kesä-Angela
- Erikoinen kivisilta
- Iilikkeen puutarha
- Wanhempia kuvia Vartsalasta
- Angelniemi 1950-luvulla
- Myllyjä Halikonjoessa

Arkisto, sivu 4

- Kartanoita ynnä muita
- Tanskalaisia Kalevala-julkaisuja

Arkisto, sivu 2

- Torkkilan koulu
- Emil Niinistö
- Märynummi
- Mainoskuvia
- Lähteen paja kirkonkylässä
- Kirkonkylää nyt ja ennen
- Kirkonkylää 1960-70 -luvulla

Arkisto, sivu 5

HALIKON HERRASKARTANOITA:
- Joensuu, osa lehtiartikkelista v. 1912
- Wiurila, osa lehtiartikkelista v. 1912
- Vuorentaka, osa lehtiartikkelista v. 1912

Kesäjuhlat Kihisten mäessä

Juhannuksena 1913 vietiin läpi suur-urakka, kun Varsinais-Suomen Nuorisoseurojen Liiton kaksipäiväiset kesäjuhlat pidettiin Halikossa. Kesäjuhlien esiintymislava sijaitsi Kihisten koulun mäellä. Lavan suunnitteli ratamestari Koponen ja maalaukset olivat taiteilija Uuno Eskolan käsialaa. Eri nuorisoseurojen esitysten ohella käytiin urheilukilpailut sekä laulu- ja soittokilpailut. Kaksipäiväiset juhlat päättyivät Kärävuoren ladossa vietettyihin iltamiin.
Halikon Nuorisoseura on perustettu v.1890-luvun alussa.
(Lähde: Halikon historia II, Reijo Hinkka, 1984)

Otteita artikkelista Uusi Aura -lehdessä 26.6.1913:

”Varsinais-Suomen Nuorisoseurain Liiton kesäjuhlat Halikossa 23 ja 24 p. kesäkuuta.
Suotuisimmissa olosuhteissa tuskin woidaan juhlia kuin juhlittiin juhannus-aattona ja päiwänä Halikon laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla. Ilma oli molempina juhlapäiwinä mitä ihanin ja kesäisen wiehkeä. Juhlat wietettiin kauniilla, luonnonihanalla paikalla Kihisten kansakoulun läheisellä kentällä. Eri toimikunnat oliwat tehneet parastaan saadakseen juhlat niin monipuolisiksi, hyödyllisiksi ja hauskoiksi kuin suinkin mahdollista. Ohjelma oli huolellisesti laadittu, kenttä sopiwasti walittu ja aistikkaasti koristettu sekä wierasten wastaanotto mikäli mahdollista hywin järjestetty. Maukasta rawintoa ja wirwoitusjuomia kohtuushinnoilla oli riittäwästi warattuna, josta kaunis kiitos Halikon toimikkaille emännille. Laululawan piirustuksey oli laatinut ratamestari K.H.Koponen ja oli se tarkoituksenmukaisesti suunniteltu. Sen puhuwat ja siewät otsikkomaalaukset oli tehnyt hra Uuno Eskola. Akustisessa suhteessa tuntui se niin ikään olewan sangen hywä.
Warsinaiset juhlat alkoiwat juhannusaattona klo 12 päiwällä. Kun laulajat ja kaksi soittokuntaa oliwat asianomaisessa järjestyksessä asettuneet lawalle, laulettiin yksiäänisesti torwien säestyksellä ja kanttori Toiwo Niemisen johdolla wirsi 449, maisteri H.Klemetin kauniilla ja mukaansa tempaawalla säwelellä. Laulun waiettua astui lawalle opettaja S.Koskinen, Sauwosta, pitämään terwehdyspuhettaan, jossa hän m.m. teroitti mieliin sitä jokasuhteessa tärkeätä, henkisesti kohottawaa tehtäwää, mikä nuorisoseuraliikkeellä ohjelmansa mukaan on kansamme sywien riwien nuorison keskuudessa tehtäwänä etenkin tänä materialistisena ja meille ulkonaisesti waikeana aikakautena. Terwehdyspuheen jälkeen alkoiwat sitten urheilukilpailut, joiden tuloksista teemme alempana selkoa. Urheilukilpailujen aikana esittiwät Halikon

kansantanssijat siewästi ja huolella kansallistanssin, mikä wärikkäine pukuineen saawutti yleistä suosiota ja palkittiin lämpimillä mieltymyksen osoituksilla. Puoli wiiden aikana iltapäiwällä alkoiwat sitten laulu- ja soittokilpailut. Ne jättiwät yleensä, muutamia hermostuneisuudesta johtuneita heikkouksia lukuunottamatta , hywin hywän waikutuksen. Kilpailuun otti osaa 2 sekakuoroa, 1 naiskuoro ja mieskuoro sekä 2 torwisoittokuntaa. Salon sekakuoro, opettaja K.Aulangon johdolla, esitti kilpailujen jälkeen hywin etewästi muutamia laulusäwellyksiä herättäen kuulijoissa ansaittua huomiota ja wilkkaita käsientaputuksia. Päiwän ohjelma loppui Halikon nuorisoseuran toimeenpanemaan hywin onnistuneeseen iltamaan, mikä pidettiin Kerawuoren awarassa heinämakasiinissa.
Toinen juhlapäiwä walkeni yhtä kauniina ja lupaawana kuin edellinenkin, täydellinen juhannuspäiwän tunnelma wallitsi sekä luonnossa että ihmismielissä. Päiwemmällä alkoi leyhkeä tuuli puhallella, tehden sään hieman wilpoisemmaksi ja olon juhlassa entistään miellyttäwämmäksi. Pitkin päiwää saapui yhä waan enemmän wirkeätä juhlayleisöä sekä Turusta että maaseuduilta. Melkein otaksui katsellessa juhlan korkeimmilla ollessa monilukuista yleisöparwea olewansa yleisillä – eikä waan paikallisilla laulujuhlilla.
Päiwän ohjelma alkoi klo 10 juhlajumalanpalweluksella Halikon kirkossa, jonne oli kerääntynyt runsaasti juhliwaa kansaa. Mieltä ylentäwän ja sisältörikkaan juhlasaarnan piti Halikon Kirkkoherra G. Rosendahl. Jumalanpalweluksen päätyttyä puoli 1 aikaan päiwällä oli sitten Salon jouhiorkesterin ja Luth.Ew.Yhd.Salon Nuorten kuoron konsertti kirkossa. Ohjelma sisälsi joukon hywien säwellyksiä uruille, jouhiorkesterille, laulukuoroille, wiululle urkujen säestyksellä sekä soololaulua

Kirkkokonsertin jälkeen riennettiin taasen juhlakentälle, jossa klo 2 aikana alkoi murtomaajuoksu 5 ja puolen kilometrin matkalla.
Päiwällisloman jälkeen oli sitten päiwän ja koko juhlan huomattawin tilaisuus, nim. kansanjuhal juhlakentällä.

Yhdistyneet sekakuorot urkuri Richard Mäkisen johdolla lauloi juuri lukuiselle kuulijakunnalle Merikannon ”Ja nythän on taasen juhannus”, Klemetin etewästi sowittaman eteläpohjalaisen kansanlaulu-muodostelman ”Woi että olen outo”, Selim Palmgrenin laulun ”Miilun polttaja” ja Erkki Melartinin hupaisan kansan laulusowitelman ”Tule, tule”.

Lauluesitysten jälkeen jatkui ohjelma woimistelu- ja kansantanssinäytteillä. Hauskimpia ohjelma numeroita oli kansainsoittajain kilpailut, jolloin seitsemän ”pelimannia” antoi näytteitä siitä mihin asteeseen kansanmies omin woimin ja pienten neuwojen awulla woi päästä wiulunsoiton waikeassa taidossa.

Illemmällä oli sitte wielä Halikon Nuorisoseuran iltama Kerawuoressa, joka alkoi Salon ja Halikon torwisoittokuntien yhteisesityksellä jonka jälkeen asemapäällikkö J.Peltola soitti wiululla kolme kappaletta mm. Järnefeltin Berceuksen flyygelin säestyksellä.

Wiimeisenä numerona ohjelmassa oli nelinäytöksinen laulunäytelmä ”Hewospaimen”. Mielestämme ei Halikon nuorisoseura ollut osannut täysin oikeaan walitessaan maalaisiltaman numeroksi tämän kappaleen. Näytelmä on pitkä ja paljon harjoitusta waativa. Tästä seikasta ja näyttelijöiden hermostuneisuudesta ehkä johtui, että yhteisnäyttely kaikin paikoin ei oikein sujunut ja että lauluissa sattui kompastuksia erittäinkin puhtauteen nähden. Maalaisoloihin nähden meni näytelmä kuitenkin aika hywin. – Auringon noustessa alkoi tanssi. – Huolimatta harwinaisen korkeista iltaman pilettihinnoista, oli huone kuitenkin ääriään myöten täynnä juhlayleisöä. J.K.

Kolme wanhaa kuvaa

Vanha upea postikortti, kuva kirkosta ja kuva, jonka esittämän rakennuksen paikkaa selvitimme pidemmän aikaa..

Putola

Eero Nurminen on lainannut sivustomme käyttöön Putolan suunnalta kohti kirkkoa otetun kuvan 1960-luvun alkupuolelta (yllä vasemmalla). Pikkupappilan talousrakennukset ovat pystyssä. Yhteiskoulun ensimmäinen vaihe on jo valmiina, nykyisiä Kuruntien kerrostaloja ei ole vielä tehty, ei osuuspankin taloa. Muutama talo Salituntien varrella on jo olemassa, kirkonkylä on muuttunut vajaan kuudenkymmenen vuoden aikana. Oikealla kuva Putolan rakennuksista ennen Putolan asuinalueen rakentamista.

Silta yli Halikonjoen

Kuva Museoviraston kuvakokoelmista, alkuper. lasinegatiivi 13x18cm
Kirkonkylässä Halikonjoen ylittää silta, jota aikoinaan kutsuttiin isoksi kivisillaksi. Se oli tärkeä silta, koska tämä tie Salon ja Turun välillä oli osa maan yhdestä tärkeimmästä maantiestä. Maaherra määräsi v. 1804, että silta oli rakennettava uudelleen harmaasta kivestä mahdollisimman kestäväksi. Rakentamistyöt lykkäytyivät kuitenkin niin, että vasta kuusikymmentä vuotta myöhemmin silta saatiin valmiiksi. Koska valtiolta ei saatu lainaa, pyysivät halikkolaiset oikeutta siltarahan kantamiseen ja lupa myönnettiinkin. Siltarahaa kannettiin vuosina 1868-1886.

Silta rakennettiin August Ahlbergin suunnitelmien mukaan, ja sitä on korjattu muun muassa vuonna 1905. Sen kaksinkertainen kansilankutus jouduttiin uusimaan 1940-luvun loppupuolella, samassa yhteydessä uusittiin kaiteet. Sillan tukiansaita peittänyt lautaverhous purettiin vuosina 1983–84 museosiltakunnostuksen yhteydessä. Sillasta tuli museokohde vuonna 1982, ja se on nykyään kevyen liikenteen siltana.

Silta on rakenteeltaan yksiaukkoinen tuki- eli ponsiansassilta, jonka kokonaispituus on 75 metriä ja jännemitta 27 metriä. Kiviset maatuet on perustettu puupaaluille.

Lähteet: Heikki Koski: Halikon kunta 1867-1966, https://fi.wikipedia.org/wiki/Halikon_vanha_silta

Sillat yhdistävät

Sillat ovat tärkeitä. Silloilla on tapeltu ja tanssittu. Silloilla on haaveiltu ja halailtu. Silloista on riimitelty lukemattomat laulut ja runot ja siltojen rakentamiseen on oltu valmiit uhraamaan paljon vaivannäköä ja suuret summat yksityisiä ja yleisiä varoja. Hyvä silta on usein ollut paikkakunnan tärkein tavoite ja ylpeydenaihe. Tähän tapaan aloitti piiriinsinööri Jouni Levanto Halikon uuden sillan vihkiäispuheen tuulisella sillalla.

Halikon uusi silta vihittiin käyttöönsä noin kuukauden kokeilun jälkeen ja vihkimisen päätteeksi sillan yli vedetyn nauhan katkaisivat piiri-insinööri Jouni Levanto ja Halikon kunnanvaltuuston puheenjohtaja Timo Järvilähti.

Uusi silta on tyypiltään teräsbetoninen jännitetty jatkuva arinapalkkisilta. Siinä on kolme aukkoa ja pituutta on sillalla yhteensä 119,6 metriä. Sillan leveys on 13 metriä, josta kevyen liikenteen käyttöön tulee 5 metriä. Sillan Turun puoleinen maatuki sekä välituet on perustettu teräsbetonipaaluille. Halikon puoleinen maatuki on sensijaan voitu rakentaa kalliolle.

Lähde: Halikon Kunta-sanomat 5.1.1983

Maa vyöryi Halikonjokeen 2.9.1987

V.J.Kallion Halikon historia -kirjassa vuodelta 1930 kerrotaan mm. näin: "Ominaista tämän seudun jokivarsien savikerroksille on niiden erikoisen suuri taipumus luisua suurina määrinä jokiuomaan ja saada aikaan tapahtumia, jotka tunnetaan maanvieremän nimellä." Kirjassa kerrotaan maanvieremistä vuosilta 1683, 1866 ja 1919, jotka aiheuttivat Halikonjoen tukkeutumisen.

Näiden jälkeen on ollut useita maanvieremiä ja tässä alla olevat kuvat ovat 1987 tapahtumasta kirkonkylästä läheltä Pappilaa.
Näiden jälkeen Osmo Nurmen ottamat neljä kuvaa Soren sillasta Vässiläntien varrella ja rankkasateen jälkeen tulvivasta joesta muutama viikko myöhemmin syyskuussa 1987.

Maa vyöryi myös maaliskuun alkupäivinä 2020

Luonto näytti taas voimansa maaliskuun alussa 2020 kirkonkylässä, kun Halikonjoen reunamilla tapahtui maanvyörymä matonpesupaikan kohdalla, tästä muutama kuva! Myös Halikonjokeen laskevan pienen sivujoen reunamilla oli sortumaa.

Pitkäoja

Salosta Vaskiolle tultaessa noin Vaskiontie 1087 kohdalta kääntyy Pitkäojantie vasemmalle, jota ajamme n. 3 km, olemme Pitkäojalla.

"Pitkäoja on kylä entisen Halikon kunnan alueella Salossa. Kylä sijaitsee syrjässä aivan Halikon keskiosissa suunnilleen Perälän ja Kydön kylien välissä. Pitkäojantie kulkee kylän halki Vaskiolta Juvan, Melkolan ja Pitkäojan halki Hajalaan.
Vaikka Pitkäoja sijaitsee aivan Halikonjoen läheisyydessä, se on saanut kylämuotoisen asutuksen vasta 1300- ja 1400-lukujen aikana. 1500-luvun ja vuonna 1780 toteutetun isojaon välisenä aikana kylästä on hävinnyt kantatiloja, joista on tähän päivään saakka säilynyt Perttula, Isotalo ja Vähätalo edelleen vanhalla kylämäellä. Pitkäoja on kuulunut muun Vaskion ohella Marttilan hallintopiiriin vuoteen 1860 asti, jolloin kunnallishallinto otettiin Halikossa käyttöön.
Pitkäojan laajan kyläalueen ydinalue sijaitsee Halikonjokeen laskevan Alustaojan varrella kylämäellä. Mäen länsipuolelta Alustanojaan laskee Myllyoja. Mäen ja ojien väliset alueet ovat peltomaata. Kylän rakennuskanta sijaitsee mäkien reunoilla, joista korkein on Hiittenmäki. Kyläalue jatkuu pitkälle luoteeseen, joka on pääasiassa laajaa suota."

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4oja

Muutama kuva yläilmasta

Klikkaa kuva isommaksi!

	Upea postikortti Halikosta, kuva n. vuodelta 1962, keskellä kuvaa kunnantalo, sen alapuolella Rikalankoto, ja ylhäällä vasemmalla ns. Pikku-Pappila.
Postikorttikuva n. vuodelta 1976, ylhäällä oikealla Toijalanmäen kerrostaloja, kunnantalo keskellä kuvaa.
	Kuvausvuosi 1986, Halikonlahti näkyy taustalla, Turku-Helsinki -tien silta silloisella Valtatie 1:llä, vasemmalla koivukuja Joensuun kartanoon ja oikella Halikonjoki. Ja etualalla kuusiaidan takana rautatie.
Kunnantalo ja sen asuinrivi, niiden takana vasemmalla Vahalan kasvihuoneita, muistatko vielä? Kuva vuodelta 1986.
	Vuosi 1986, rakennuksia on noussut paljon lisää, kirkonkylä on tullut tiiviimmäksi, taustalla taas Toijalanmäki.
Oikeassa laidassa Salosta tuleva Halikontie, K-kaupan kiinteistöä ei vielä ole ja nykyisen Lidlin kohdalla on Tasangon talo. Neljä alinta kuvaa on otettu Halikon torilla olleen nostolava-auton korista vuonna 1986.

Vuorentaan "linna" ja sen asujamet halki vuosisatojen. Turun Sanomat 28.11.1937, lue lisää..

Salon kauppala 40 vuotta 20.6.1927, lue lisää..

Halikon Kreivinmäellä vietettiin talonpoikaishäitä vanhoin menoin, lue lisää..

Wanhoja kuvia Halikon kartanoista, katso lisää..

Kuvia 1970-luvun Salosta, katso täältä..